Parit hakeutuvat terapiaan kun kodin tai suhteen ilmapiiri on viilentynyt tai erosta ollaan jo keskusteltu. Aina ei tarvitse olla kyse varsinaisesta parisuhdeongelmasta: taustalla voi olla vaikkapa työväsymystä, joka heijastuu parisuhteeseen.

Parit tulevat terapiaan yleensä kommunikaatio- ja seksuaaliongelmien, eron, uskottomuuden, väkivallan tai päihteiden käytön vuoksi. Apua haetaan myös, kun elämä muuttuu: kumppani jää työttömäksi tai eläkkeelle tai lapsi muuttaa kotoa.

Pariterapiaan tullaan tavallisesti kaksin, mutta joskus puoliso voi käydä yksinkin hakemassa tukea parisuhteen ongelmiin. Tutkimusten mukaan yli 80 prosenttia hyötyy pariterapiasta. Onnistumisia on monenlaisia: Parisuhde opitaan asettamaan elämän ykkösasiaksi tai jos pari päätyy terapiassa eroon, myös taisteleminen loppuu. Terapia on onnistunut, kun apua hakeva pääsee puhumaan tunteistaan, tarpeistaan ja toiveistaan ja keksii sitten itse, miten haluaa jatkossa toimia. Pariterapia voi kestää vaikka vain yhden terapiakäynnin verran. Jo yhden tapaamisen jälkeen voi parisuhteen solmut lähteä avautumaan.

Perhepsykoterapia on menetelmä, jolla tutkitaan ja hoidetaan perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Perheterapiaan hakeudutaan vanhemmuuteen, lapsen kasvuun ja kehitykseen ja perheen kriiseihin liittyvissä tilanteissa. Perheterapiasta on apua silloin kun perheen vuorovaikutuksessa on ongelmia tai kun jonkun perheenjäsenen tilanne kuormittaa koko perhettä. Esim. lasten psykoterapiat pitäisivät olla lähtökohtaisesti aina perheterapioita, koska lapsi tarvitsee avukseen koko perheen tuen psykoterapeuttisessa hoitoprosessissaan.

Perheterapiassa perheen määrittely ei aina noudata tavanomaisen ydinperheen määritelmää, joiden perusteella esimerkiksi rekisteri-, vero- tai sosiaaliviranomaiset määrittelevät perheen. Myös erilaiset uusperheiden muodot – mukaan lukien esimerkiksi homoseksuaaliset perheet – sisältyvät perheterapian kohteena olevan perheen määritelmään riippumatta siitä, mikä niiden juridinen asema yhteiskunnassa on.

Kuvataidepsykoterapiassa yhdistyy menetelmät ja luova ilmaisu. Taide nähdään kolmantena osapuolena terapiaprosessissa asiakkaan ja terapeutin lisäksi. Ratkaisukeskeinen taideterapia kunnioittaa asiakasta oman elämänsä asiantuntijana aja asiakas itse määrittää tahdin ja suunnan työskentelylleen.

Ratkaisukeskeisessä taideterapiassa syntyneitä teoksia ei koskaan tulkita, vaan ajatellaan, että vain teoksen tekijä tietää, mitä siinä on. Terapeutti on kiinnostunut kuulemaan, mitä työskentelyn aikana on tapahtunut ja mitä merkityksiä asiakas itse teokselleen antaa.

Asioiden työstäminen tapahtuu ikään kuin kahdella tasolla tai kahteen kertaan. Ensiksi itsekseen kuvan tekemisen kautta ja sitten sen jakamisen kautta yhdessä terapeutin kanssa. Kuvataideterapiaa voi toteuttaa myös ryhmässä.

Vanhempien ohjaus on tarkoitettu vanhemmille, joiden lapsi käy omassa psykoterapiassa. Tapaamisissa vanhemmat voivat mm. pohtia omia tunteitaan, ajatuksiaan ja toimintatapojaan liittyen vanhemmuuteen sekä lapsen omaan psykoterapiaan. Vanhempien ohjaus toimii vanhempien tukena lapsen tai nuoren oman terapiaprosessin rinnalla.

Vanhempien ohjauskäynnit eivät ole vanhempien psykoterapiaa vaan vanhemmuutta tukevaa ja vahvistavaa keskusteluapua. Kannattaa jutella perhettänne hoitavan lääkärin kanssa lapsen hoitoa pohtiessanne perheterapiamahdollisuudesta, jonka avulla saadaan parhaiten koko perheen tuki lapsen psykoterapeuttiseen hoitoon.

Työnohjauksen tarkoituksena on työyhteisön toiminnan kehittäminen ja työntekijän ammattitaidon syventäminen. Työnohjausprosessissa tarkastellaan työtä, työyhteisöä, organisaatiota ja omaa itseä työntekijänä. Näkökulmina tarkastelussa ovat ajatukset, kokemukset, kysymykset, tunteet ja ideat.

Työnohjauksen tavoitteena on tuottaa oivalluksia, ymmärrystä ja lisätä tietoa ja taitoa suhteessa työhön, itseen ja työyhteisöön. Vaikka päämääränä onkin perustehtävän selkiyttäminen ja rationaalisten puolten tukeminen, työnohjaus auttaa myös ymmärtämään tiedostamattomien ja irrationaalisten tekijöiden merkityksen työntekijässä ja työyhteisössä.

Työnohjaus ei ole terapiaa, työhön perehdyttämistä, työhön opastusta, koulutusta, jutustelua tai rupattelua – vaan tavoitteellista toimintaa. Siinä on tärkeää. että käsiteltävät asiat nousevat ohjattavien työtilanteesta. Kullakin työnohjaukseen osallistuvalla on oikeus ja velvollisuus ilmaista itseään ja omia näkemyksiään.

Työnojausta voidaan soveltaa eri muodoissa: yksilökohtaisesti, työyhteisötasolla tai ryhmäkohtaisesti, esim. johtoryhmät, esimiehet ja asiantuntijat